Haparoivat askeleet

 Kun ahdistaa niin lujaa että tuntuu kuin keho oli aivan jonkun muun mielen ympäröimänä.. Kun ahdistaa ajatella pelkoa mikä on läsnä jatkuvasti..  Haluaisin osata olla onnellinen,  haluaisin osata nauttia hetkestä mutta nyt se tuntuu niin mahdottomalta. Olen niin rikkinäinen, hauras kuin sadepisara..


Elämä on vienyt suuren askeleen suuntaan jota en tiedä, suuntaan joka haparoiden tulee vastaan. Nyt tuntuu vaikealta, pitkästä aikaa on niin paha olla että ihan itkettää kaikki. Haluaisin vain peittää kaiken pahan olon, haudata sen niin syvälle ettei kukaan näe sitä mutta nyt en jaksa.. Nyt on rikki, ja se varmasti myös näkyy vaikka kuinka yrittäisin peitellä sen kaikilta..

Yritän löytää voimia jaksaa huomiseen, voimia jaksaa taistella oman ahdistuksen kanssa.. Yritän löytyy sen voiman jonka avulla jaksan astua haparoivin askelin eteenpäin - askeleet jotka tuntuvat  ihan super raskailta. Huomenna on taas uusi päivä, jokainen yö ahdistaa ja pelottaa jo valmiiksi ja ihan mahdottoman raskaalta.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Itku, miksi olet läsnä?

Aloitan kirjoittamaan - pyyhin tekstin pois, sama toistuu useamman kerran.. Kaiken pitäisi olla hyvin, pitäisi nauttia raskaudesta, pitäisi nauttia kesästä, pitäisi olla onnellinen.. Miksi en pysty siihen? Miksi taas tuli ykskaks itku, ensin valui kyynel, kyyneleen jälkeen - sitten se yltyi itkuksi ja lähes paniikiksi..  En halua että olo on tälläinen, haluan että voin nauttia, haluan olla onnellinen, haluan jaksaa elää elämää juuri tässä hetkessä. Kaiken pitäisi olla hyvin, miksi sitten ei ole? Miksi tuntuu että pään sisällä on vaan taas miljoona ajatusta, enkä yhtäkään saa purettua ulos eikä niistä saa kiinni..  Miksi olen kasvanut niin ettei oloa saa näyttää muille, vaan se pidetään sisällä viimeiseen asti jonka jälkeen se kaikki sitten vain purkautuu..?
Lue lisää

Kun mieli juoksee mutta järki pysähtyy

Pitäisi osata miettiä asioita järjellä, mutta kun pysähdyn ja jään miettimään asioita alan miettimään miljoona asiaa yhtäaikaa, mutta samaan aikaan mieli yrittää voittaa, pitäisi miellyttää toista, pitäisi vain suostua kaikkeen jottei toiselle tule paha mieli.. Pitää uskaltaa kokeilla uutta ja pelottavaa, entä jos pystynkin nauttimaan? Nyt olen jo oppinut nauttimaan toisen kanssa, ja saan kehon rennoksi kun edetään rauhassa ja mennään sen mukaan mitä haluan. Mutta heti jos toinen alkaa hätiköimään tulee se hätä ja jännitän kehon.  Tuntuu vaan että oma pää on aika sekaisin, kun ei tiedä mihin pitäisi riittää, riitänkö nyt just ja tälläisenä.. Voiko toinen hyväksyä mun menneisyyden ja traumat? Ei toinen voi ymmärtää niitä kun ei ole kokenut, mutta voiko toinen hyväksyä minut niiden kanssa? Mitä mä haluan, tai kun en halua mitään mutta pitääkö haluta, pitääkö tyydyttää muita eikä ajatella mitä itse kestän, mihin olenkaan valmis.. Haluan edetä rauhassa suhteessa, haluan tulla hyväksyty...
Lue lisää

Mitä toinen ajattelee?

  Kaiken pitäisi olla hyvin, mutta omassa päässä on valtava paha olo ja ahdistus.. niin paha olla että ihan oksettaa.. Itken niin että se muotoutuu paniikiksi, vedän itseni kippuraan ja tulee tunne että pitää päästä pakoon.. En pääse, pitää haudata se olo.. Toinen pakottaa puhumaan, mutta en saa sanoja ulos.. Miksi? Kyyneleet ovat niin voimakkaat että ei saa puhuttua, hengityskin alkaa salpaantumaan ja haukon henkeä. Pitäisi päästä vaan pakoon tätä oloa.... Jos olisin yksin ottaisin veitsen ja viiltelisin, lähtisin rantaan ja olisin siellä yksin.. En tiedä mitä tapahtuisi, mutta se olisi sen ajan pelko! Muotoutuu riita siitä mitä hymiöitä saa laittaa ja kenelle. Meillä on niin eri näkemys asiasta! Pelkään että kun riidellään tarpeeksi, toinen satuttaa.. Toinen ajattelee ensimmäisenä että petän häntä, mutten ole sellainen.. Kun toinen sanoo että tunnen kyllä nahoissani jos petän, pelottaa vielä enemmän uskooko se sen etten petä. Koko keho tärisee, heti tulee ajatus että eihän kukaan...
Lue lisää