Maailman suuri karuselli

Pitäisi osata miettiä asioita järjellä, mutta kun pysähdyn ja jään miettimään asioita alan miettimään miljoona asiaa yhtäaikaa, mutta samaan aikaan mieli yrittää voittaa, pitäisi miellyttää toista, pitäisi vain suostua kaikkeen jottei toiselle tule paha mieli.. Pitää uskaltaa kokeilla uutta ja pelottavaa, entä jos pystynkin nauttimaan? Nyt olen jo oppinut nauttimaan toisen kanssa, ja saan kehon rennoksi kun edetään rauhassa ja mennään sen mukaan mitä haluan. Mutta heti jos toinen alkaa hätiköimään tulee se hätä ja jännitän kehon.  Tuntuu vaan että oma pää on aika sekaisin, kun ei tiedä mihin pitäisi riittää, riitänkö nyt just ja tälläisenä.. Voiko toinen hyväksyä mun menneisyyden ja traumat? Ei toinen voi ymmärtää niitä kun ei ole kokenut, mutta voiko toinen hyväksyä minut niiden kanssa? Mitä mä haluan, tai kun en halua mitään mutta pitääkö haluta, pitääkö tyydyttää muita eikä ajatella mitä itse kestän, mihin olenkaan valmis.. Haluan edetä rauhassa suhteessa, haluan tulla hyväksyty...

 On ihmisiä jotka välittävät ja ymmärtävät, jotka on ihmisiä jotka yrittävät välittää ja ymmärtää ja on ihmisiä jotka sanovat välittävänsä ja ymmärtävänsä.. On yrittänyt miettiä millaisia ihmisiä pidän rinnallani, millaisia ihmisiä haluaisin pitää rinnallani? Miksi olen liian monen elämän omalla pahalla ololla pilannut, miksi minä olen olen ollut taakka ystäville? Miksi minä en vain sinnitellyt ja yrittänyt itsekseni, miksi annoin muiden huolestua omasta voinnistani, miksi annan muiden kantaa huolta itsestäni? Minun kuuluu jaksaa, minun kuuluu olla vahva, minun kuuluu pitää kaikki se paha olo sisälläni! Kenenkään ei kuuluisi joutua kantamaan huolta ja murhetta minusta, olen aikuinen ja minun kuuluu pärjätä yksin..  Mihin minulla on lupa, mitä minä saan tehdä omana itsenäni? Voiko joku pakottaa tekemään jotain mitä en oikeasti halua? Voiko joku muu pakottaa tekemään jotainmitäenhalua? Voiko oma mieli voittaa järjen ja pakottaa tekemään jotain mihin en ole valmis? Haluan, en hal...

  "Huudat minulle, käsket minun tehdä asioita joita en järjellä halua. Olet niin voimakas etten tiedä mikä on järkeäni ja mikä sinun sanomaa. Saat minut ajattelemaan hyppäämistä parvekkeelta, ajavani rekan alle tai lähtemään järven jäälle, sellaisia asioita joita en oikeasti halua." Haluan vielä elää tätä elämää, vaikkei tämä olekaan ollut helppoa. Haluan saada asiat omassa päässäni helpommin käsiteltäviksi, sellaisiksi että opin elämään niiden kanssa ilman jatkuvaa ahdistusta. Nyt on taas tosi paha olla mutten tiedä miksi.. Miksi haluan satuttaa itseäni, miksi ajatukset seilaavat joka suuntaan kahtasataa niin ettei niitä kiinni saa? Mikä tämän pahan olon saa aikaan, kun kaiken pitäisi olla kunnossa ja hyvin? Mutta miksi ei tunnu siltä? Olen ottanut taas suuria askeleita elämässäni eteenpäin mutta samaan aikaan tuntuu että meen vaan taakse päin vähintäänkin yhtäpaljon kuin eteenkin päin jollen jopa enemmän. Välillä oli parempia päiviä mutta nyt on taas ollut pari tosi vaikeaa...

 Oman pääni vankina oleminen on raskasta. Pää sanoo et olen huono ihminen jos en jaksa ja et ansaitsin kaiken mitä koin vuosien aikana, traumat jota kannan mielessäni ikuisesti.  Traumat jotka pyörivät päässä mahdollisesti useita kymmeniä kertoja päivässä! Jossain vaiheessa päivää se hiipii taas mieleeni. Jos yritän vastustella se vain pahenee. Voisin kuvailla sitä kasettina kuin se olisi levy mikä vain jää pyörimään päähän ja aloittaa alusta eikä lopu.  Miten voin jatkaa elämää, kun sisällä on kaaos joka tuntuu leviävän kohta käsiin.  Haluan unohtaa, haluan vain jatkaa elämää, mut menneisyys pitää liikaa kiinni, ja se saa aikaan sen ahdistuksen ja paniikin ja jopa miettimään itsetuhoisia ajatuksia...  Muistan tarkkoja hetkiä tapahtuneista, muistan ilmeet, muistan eleet, muista jopa sanoja mitä sanoi tehdessään.  Välillä havahdun vain siihen et rupean tekemään jotain mutta yhtäkkiä ajatus ikään kuin pysähtyy ja palaa niihin traumoihin.  Ensimmäisistä t...

Itkettä, mutta annanko kyynelten virrata..? Ajatukset laukkaavat villihevosen lailla joka suuntaan eikä mistään oikein saa kiinni! Miksi tunne on taas tälläinen? Tuntuu että kaiken kuuluisi olla ihan hyvin, mutta silti jokin sisällä painaa ja saa ahdistuksen valtaan ja ajatukset sekaisin.. Pitäisi osata miettiä asioita järjellä, ja silloin kun uskallan pysähdyn ja jäädä miettimään asioita pystynkin toisinaan miettimään järjellä mitä haluan.. mutta samaan aikaan mieli yrittää saada ajatuksia, pitäisikö miellyttää toista, pitäisikö vain suostua kaikkeen jottei toiselle tule paha mieli.. Tiedän järjellä että ei tarvitse, voin ihan hyvin sanoa että ei - en halua mitään nyt..  Tuntuu vaan että oma pää on sekaisin, ei tiedä mihin pitäisi riittää, riitänkö nyt just ja tälläisenä.. Voiko toiset hyväksyä mun menneisyyden ja traumat? Ei toiset voi ymmärtää niitä kun ei ole itse kokenut, mutta voiko toinen hyväksyä minut niiden kanssa? Mitä just mä haluan, tai kun en haluakaan mitään mutta pi...

  Kaiken pitäisi olla hyvin, mutta omassa päässä on valtava paha olo ja ahdistus.. niin paha olla että ihan oksettaa.. Itken niin että se muotoutuu paniikiksi, vedän itseni kippuraan ja tulee tunne että pitää päästä pakoon.. En pääse, pitää haudata se olo.. Toinen pakottaa puhumaan, mutta en saa sanoja ulos.. Miksi? Kyyneleet ovat niin voimakkaat että ei saa puhuttua, hengityskin alkaa salpaantumaan ja haukon henkeä. Pitäisi päästä vaan pakoon tätä oloa.... Jos olisin yksin ottaisin veitsen ja viiltelisin, lähtisin rantaan ja olisin siellä yksin.. En tiedä mitä tapahtuisi, mutta se olisi sen ajan pelko! Muotoutuu riita siitä mitä hymiöitä saa laittaa ja kenelle. Meillä on niin eri näkemys asiasta! Pelkään että kun riidellään tarpeeksi, toinen satuttaa.. Toinen ajattelee ensimmäisenä että petän häntä, mutten ole sellainen.. Kun toinen sanoo että tunnen kyllä nahoissani jos petän, pelottaa vielä enemmän uskooko se sen etten petä. Koko keho tärisee, heti tulee ajatus että eihän kukaan...