Itkettää, mutta annanko kyynelten virrata..?
Itkettää , mutta annanko kyynelten virrata..? Ajatukset laukkaavat villihevosen lailla joka suuntaan eikä mistään oikein saa kiinni! Miksi tunne on taas tälläinen? Tuntuu että kaiken kuuluisi olla ihan hyvin, mutta silti jokin sisällä painaa ja saa ahdistuksen valtaan ja ajatukset sekaisin.. Pitäisi osata miettiä asioita järjellä, ja silloin kun uskallan pysähdyn ja jäädä miettimään asioita pystynkin toisinaan miettimään järjellä mitä haluan.. mutta samaan aikaan mieli yrittää saada ajatuksia, pitäisikö miellyttää toista, pitäisikö vain suostua kaikkeen jottei toiselle tule paha mieli.. Tiedän järjellä että ei tarvitse, voin ihan hyvin sanoa että ei - en halua mitään nyt.. Tuntuu vaan että oma pää on sekaisin, ei tiedä mihin pitäisi riittää, riitänkö nyt just ja tälläisenä.. Voiko toiset hyväksyä mun menneisyyden ja traumat? Ei toiset voi ymmärtää niitä kun ei ole itse kokenut, mutta voiko toinen hyväksyä minut niiden kanssa? Mitä just mä haluan, tai kun en haluakaan mitään mutta pit...