Pakoon omaa mieltä?
Oman pääni vankina oleminen on raskasta. Pää sanoo et olen huono ihminen jos en jaksa ja et ansaitsin kaiken mitä koin vuosien aikana, traumat jota kannan mielessäni ikuisesti.
Traumat jotka pyörivät päässä mahdollisesti useita kymmeniä kertoja päivässä! Jossain vaiheessa päivää se hiipii taas mieleeni. Jos yritän vastustella se vain pahenee. Voisin kuvailla sitä kasettina kuin se olisi levy mikä vain jää pyörimään päähän ja aloittaa alusta eikä lopu.
Miten voin jatkaa elämää, kun sisällä on kaaos joka tuntuu leviävän kohta käsiin.
Haluan unohtaa, haluan vain jatkaa elämää, mut menneisyys pitää liikaa kiinni, ja se saa aikaan sen ahdistuksen ja paniikin ja jopa miettimään itsetuhoisia ajatuksia...
Muistan tarkkoja hetkiä tapahtuneista, muistan ilmeet, muistan eleet, muista jopa sanoja mitä sanoi tehdessään.
Välillä havahdun vain siihen et rupean tekemään jotain mutta yhtäkkiä ajatus ikään kuin pysähtyy ja palaa niihin traumoihin.
Ensimmäisistä tapahtumista on aikaa se yhdeksän vuotta, mutta tietyistä kesäkuussa vasta viisi vuotta.. Vuodet joiden aikana en ole puhunut ikinä oikeastaan kenellekään mitään, vuodet joiden aikana niitä tapahtumia olen käynyt päässäni läpi monta sataa jollei monta tuhatta kertaa..
Kommentit
Lähetä kommentti