Ahdistus on käsinkosketeltavaa..
On pelottavaa miten oma ahdistus voi muuttua niin nopeasti, on pelottavaa miten pitkän hyvän kauden jälkeen voi ihan yhtäkkiä romahtaa eikä sitten enään tunnu millään pääsevän ylös sieltä pohjalta vaikka kuinka yrittää kiivetä.. Tuntuu kuin edessä olisi jyrkkä seinä, jota vasten kiipeäminen olisi mahdotonta! Pääset askeleen tai kaksi ylöspäin mutta niukasti takasin pohjalle.
Miten romahdus voi tulla ilman syytä, miten illat voivat olla vaikeita, miten yöt voivat mennä taas pyöriessä sängyssä kun uni ei tule - tai tulee mutta on taas olen hetken kuluttua hereillä.. Väsymys on kovaa koko ajan, mutta silti uni ei meinaa tulla millään. Olen alkanut taas näkemään painajaisia ihan ihmeellisistä asioista.
Yrittää jaksaa päivän kerrallaan, miettien jo valmiiksi kuinka monta kertaa yöllä käy hereillä..
Kommentit
Lähetä kommentti