Kun et koputtanut tullessasi!

Haluan kirjoittaa, mutta en tiedä mitä kirjoitan kun ajatuksia on päässä miljoona mutta silti ei ole yhtäkään selkeää ajatusta.. Aloitan kirjoittamaan - pyyhin tekstin pois, sama toistuu useamman kerran.. Aloitan taas uudelleen kirjoittamaan - saan vähän aikaa kirjoitettua kun taas tuntuu että en pystykään siihen.. Miksi se on nyt niin vaikeaa taas pidemmän tauon jälkeen? Eikö mieli halua päästää ulos niitä ajatuksia mitä päässä on vai enkö vain halua hyväksyä että nyt ei ole kaikki ok? Jaksanko aloittaa asioiden käymisen läpi uudelleen, miten reagoin kun alan miettimään asioita? Miten saan reagoida? Mietin taas että Haluanko edes kertoa kenellekään mitään, vai huijaanko vaan ihmisiä sille että kaikki on hyvin ettei ole mitään ihmeellistä. 

Kaiken pitäisi olla hyvin, miksi sitten ei ole? Miksi tuntuu että pään sisällä on vaan miljoona ajatusta, eikä yhtäkään saa purettua ulos eikä niistä saa kiinni.. Miksi olen kasvanut niin ettei oloa saa näyttää muille, vaan se pidetään sisälläviimeiseen asti jonka jälkeen se kaikki sitten vain purkautuu.. Sana "karuselli " kuvaa taas aika hyvin pääni sisälläni olevaa myllerrystä. Karuselli jonka jarrut ovat rikki, joka ei pysähdy, kun on vaan niin paljon pohdittavaa jolloin se saa vaan lisää vauhtia.. Miksi ajatusten pitää olla niin sekaisin ilman selkeää syytä? Miksi ei näy lankakerä päätä? Miksi oman pään ajatusten kanssa pitää käydä järjetöntä taistelua ilman ettei edes tiedä mistä tätä kaikki on saanut enrgiaa? Tuntuu että kaiken kuuluisi olla hyvin, mutta silti jokin sisällä painaa ja saa ahdistuksen valtaan ja ajatukset sekaisin.. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Itku, miksi olet läsnä?

Aloitan kirjoittamaan - pyyhin tekstin pois, sama toistuu useamman kerran.. Kaiken pitäisi olla hyvin, pitäisi nauttia raskaudesta, pitäisi nauttia kesästä, pitäisi olla onnellinen.. Miksi en pysty siihen? Miksi taas tuli ykskaks itku, ensin valui kyynel, kyyneleen jälkeen - sitten se yltyi itkuksi ja lähes paniikiksi..  En halua että olo on tälläinen, haluan että voin nauttia, haluan olla onnellinen, haluan jaksaa elää elämää juuri tässä hetkessä. Kaiken pitäisi olla hyvin, miksi sitten ei ole? Miksi tuntuu että pään sisällä on vaan taas miljoona ajatusta, enkä yhtäkään saa purettua ulos eikä niistä saa kiinni..  Miksi olen kasvanut niin ettei oloa saa näyttää muille, vaan se pidetään sisällä viimeiseen asti jonka jälkeen se kaikki sitten vain purkautuu..?
Lue lisää

Kun mieli juoksee mutta järki pysähtyy

Pitäisi osata miettiä asioita järjellä, mutta kun pysähdyn ja jään miettimään asioita alan miettimään miljoona asiaa yhtäaikaa, mutta samaan aikaan mieli yrittää voittaa, pitäisi miellyttää toista, pitäisi vain suostua kaikkeen jottei toiselle tule paha mieli.. Pitää uskaltaa kokeilla uutta ja pelottavaa, entä jos pystynkin nauttimaan? Nyt olen jo oppinut nauttimaan toisen kanssa, ja saan kehon rennoksi kun edetään rauhassa ja mennään sen mukaan mitä haluan. Mutta heti jos toinen alkaa hätiköimään tulee se hätä ja jännitän kehon.  Tuntuu vaan että oma pää on aika sekaisin, kun ei tiedä mihin pitäisi riittää, riitänkö nyt just ja tälläisenä.. Voiko toinen hyväksyä mun menneisyyden ja traumat? Ei toinen voi ymmärtää niitä kun ei ole kokenut, mutta voiko toinen hyväksyä minut niiden kanssa? Mitä mä haluan, tai kun en halua mitään mutta pitääkö haluta, pitääkö tyydyttää muita eikä ajatella mitä itse kestän, mihin olenkaan valmis.. Haluan edetä rauhassa suhteessa, haluan tulla hyväksyty...
Lue lisää

Mitä toinen ajattelee?

  Kaiken pitäisi olla hyvin, mutta omassa päässä on valtava paha olo ja ahdistus.. niin paha olla että ihan oksettaa.. Itken niin että se muotoutuu paniikiksi, vedän itseni kippuraan ja tulee tunne että pitää päästä pakoon.. En pääse, pitää haudata se olo.. Toinen pakottaa puhumaan, mutta en saa sanoja ulos.. Miksi? Kyyneleet ovat niin voimakkaat että ei saa puhuttua, hengityskin alkaa salpaantumaan ja haukon henkeä. Pitäisi päästä vaan pakoon tätä oloa.... Jos olisin yksin ottaisin veitsen ja viiltelisin, lähtisin rantaan ja olisin siellä yksin.. En tiedä mitä tapahtuisi, mutta se olisi sen ajan pelko! Muotoutuu riita siitä mitä hymiöitä saa laittaa ja kenelle. Meillä on niin eri näkemys asiasta! Pelkään että kun riidellään tarpeeksi, toinen satuttaa.. Toinen ajattelee ensimmäisenä että petän häntä, mutten ole sellainen.. Kun toinen sanoo että tunnen kyllä nahoissani jos petän, pelottaa vielä enemmän uskooko se sen etten petä. Koko keho tärisee, heti tulee ajatus että eihän kukaan...
Lue lisää