Ajatukset sekaisin

Minulla on ympärillä ihmisiä jotka välittävät ja ymmärtävät, on ihmisiä jotka yrittävät välittää ja ymmärtää ja on ihmisiä jotka sanovat välittävänsä ja ymmärtävänsä.. Olen yrittänyt miettiä millaisia ihmisiä pidän rinnallani, millaisia ihmisiä haluaisin pitää rinnallani? Loppujen lopuksi olen ajatuksessa että ei minulla ole ihmisiä rinnalla kuin ihan muutama. Miksi olen liian monen elämän omalla pahalla ololla pilannut, miksi minä olen olen ollut taakka ystäville? Miksi minä en vain sinnitelle ja yritä itsekseni, miksi annan muiden huolestua omasta voinnistani, miksi annan muiden kantaa huolta itsestäni? Minun kuuluu jaksaa, minun kuuluu olla vahva, minun kuuluu pitää kaikki se paha olo sisälläni! Kenenkään ei kuuluisi joutua kantamaan huolta ja murhetta minusta, olen aikuinen ja minun kuuluu pärjätä yksin..

Mihin minulla on lupa, mitä minä saan tehdä omana itsenäni? Voiko joku pakottaa tekemään jotain mitä en oikeasti halua? Voiko oma mieli voittaa järjen ja pakottaa tekemään jotain mihin en ole valmis? Todellisuudessa en oikein tiedä - tai tiedän sen ettei minun ole suostuttava mihinkään mitä en halua.
Haluan, en halua, haluan, en olekaan varma, mutta jos kuitenkin vaan suostun, mihin haluan suostua..? Järki huutaa edelleen toisaalta takana että älä unohda mitä minä sanon, älä unohda että sulla on oikeus sanoa mitä haluut mitä et halua, mihin et ole valmis.. Samaan aikaan mietin mihin kaikkeen olen valmis, mistä se hätä ja paniikki voikaan syntyä? Mitkä voivat nostaa niitä traumoja pintaan, miten saan haudattua ne niin ettei kukaan tiedä niistä? Saako toiset kuitenkin tietää niistä?  Kukaan ei saa nähdä hätää ja paniikkia, kukaan ei saa nähdä itkua.. Pitää olla vahva, pitää niellä se pelko ja paniikki.. Entä jos en osaa? Entä jos se vain tulee? Selviänkö siitä, osaanko enään ottaa sitä vastaan ja antaa kehon käydä se läpi?
 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Itku, miksi olet läsnä?

Aloitan kirjoittamaan - pyyhin tekstin pois, sama toistuu useamman kerran.. Kaiken pitäisi olla hyvin, pitäisi nauttia raskaudesta, pitäisi nauttia kesästä, pitäisi olla onnellinen.. Miksi en pysty siihen? Miksi taas tuli ykskaks itku, ensin valui kyynel, kyyneleen jälkeen - sitten se yltyi itkuksi ja lähes paniikiksi..  En halua että olo on tälläinen, haluan että voin nauttia, haluan olla onnellinen, haluan jaksaa elää elämää juuri tässä hetkessä. Kaiken pitäisi olla hyvin, miksi sitten ei ole? Miksi tuntuu että pään sisällä on vaan taas miljoona ajatusta, enkä yhtäkään saa purettua ulos eikä niistä saa kiinni..  Miksi olen kasvanut niin ettei oloa saa näyttää muille, vaan se pidetään sisällä viimeiseen asti jonka jälkeen se kaikki sitten vain purkautuu..?
Lue lisää

Kun mieli juoksee mutta järki pysähtyy

Pitäisi osata miettiä asioita järjellä, mutta kun pysähdyn ja jään miettimään asioita alan miettimään miljoona asiaa yhtäaikaa, mutta samaan aikaan mieli yrittää voittaa, pitäisi miellyttää toista, pitäisi vain suostua kaikkeen jottei toiselle tule paha mieli.. Pitää uskaltaa kokeilla uutta ja pelottavaa, entä jos pystynkin nauttimaan? Nyt olen jo oppinut nauttimaan toisen kanssa, ja saan kehon rennoksi kun edetään rauhassa ja mennään sen mukaan mitä haluan. Mutta heti jos toinen alkaa hätiköimään tulee se hätä ja jännitän kehon.  Tuntuu vaan että oma pää on aika sekaisin, kun ei tiedä mihin pitäisi riittää, riitänkö nyt just ja tälläisenä.. Voiko toinen hyväksyä mun menneisyyden ja traumat? Ei toinen voi ymmärtää niitä kun ei ole kokenut, mutta voiko toinen hyväksyä minut niiden kanssa? Mitä mä haluan, tai kun en halua mitään mutta pitääkö haluta, pitääkö tyydyttää muita eikä ajatella mitä itse kestän, mihin olenkaan valmis.. Haluan edetä rauhassa suhteessa, haluan tulla hyväksyty...
Lue lisää

Mitä toinen ajattelee?

  Kaiken pitäisi olla hyvin, mutta omassa päässä on valtava paha olo ja ahdistus.. niin paha olla että ihan oksettaa.. Itken niin että se muotoutuu paniikiksi, vedän itseni kippuraan ja tulee tunne että pitää päästä pakoon.. En pääse, pitää haudata se olo.. Toinen pakottaa puhumaan, mutta en saa sanoja ulos.. Miksi? Kyyneleet ovat niin voimakkaat että ei saa puhuttua, hengityskin alkaa salpaantumaan ja haukon henkeä. Pitäisi päästä vaan pakoon tätä oloa.... Jos olisin yksin ottaisin veitsen ja viiltelisin, lähtisin rantaan ja olisin siellä yksin.. En tiedä mitä tapahtuisi, mutta se olisi sen ajan pelko! Muotoutuu riita siitä mitä hymiöitä saa laittaa ja kenelle. Meillä on niin eri näkemys asiasta! Pelkään että kun riidellään tarpeeksi, toinen satuttaa.. Toinen ajattelee ensimmäisenä että petän häntä, mutten ole sellainen.. Kun toinen sanoo että tunnen kyllä nahoissani jos petän, pelottaa vielä enemmän uskooko se sen etten petä. Koko keho tärisee, heti tulee ajatus että eihän kukaan...
Lue lisää