Liian monta ihmistä pilattu!
Olen liian monen elämän omalla pahalla ololla pilannut, miksi minä olen olen ollut taakka ystäville? Miksi minä en vain sinnitellyt ja yrittänyt itsekseni, miksi annoin muiden huolestua omasta voinnistani.. Miksi teen näin silloin kun ajatukset ovat sekaisin, miksi rakastuin vaikka minua varoitellaan? Samaan aikaan sekin tuntuu väärältä kun on kuullut kaikenlaista, kun muut yrittävät mustamaalata toista, mutta silti haluan tehdä niinkuin järki sanoo että on oikein! Toisaalta pelottaa suunnattomasti, toisaalta ahdistaa se pelko ja epävarmuus.. Koska tapahtuu jotain, koska tekee jotain väkisin? Onko oikein rakastaa ihmistä jonka kanssa on hyvä olla? Taistelen nykyään päivittäin oman pääni sisällä näiden kanssa, on hetkiä kun haluaisi vain kadottaa kaiken mutta sitten on taas hetkiä kun tietää että kaikki on nyt hyvin. Syyllisyys siitä etten kuuntele kun mua varoitellaan, ahdistus vahvoista traumoista ja siitä etten tiedä mitä haluan, pelko siitä mitä toinen tekee väkisin tai satuttaako se minua, ikävä toisen kosketusta ja sitä rakastamisen tunnetta.. Nämä ovat sellaisia ajatuksia jotka päässäni huutavat päivittäin.. Samaan aikaan yritän miettiä järjellä mitä oikeasti haluan, haluanko pelätä koko ajan, haluanko että muaa ahdistaa? Entä haluanko että vanhat traumat tulevat pinnalle? En muista koska olen itkenyt näin älyttömästi, kuin viimeisen viikon aikana.. Iltaisin olen itkenyt itseni uneen, päivisin olen itkenyt.. On helpompaa itkeä ja päästää se paha olo pois kun kukaan ei näe..
Kommentit
Lähetä kommentti